Kostonhimoinen dekkari

Kostonhimoinen dekkari

Kirja: Punarinta
Kirjoittaja: Jo Nesbo
Painovuosi: 2005
Suomentaja: Outi Menna
Kirjan alkuperäinen nimi: Rodstrupe
Kustantaja: Johnny Kniga
Sivumäärä: 469

Punarinta on kuuluisan ja menestyneen norjalaiskirjailijan Jo Nesbon yksi menestyneimmistä teoksista.Kirjan tapahtumat sijoittuvat Norjaan, Osloon ja toisen maailmansodan rintamalle. Kirjan alussa Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton saapuu Osloon. Harry Hole kirjan päähenkilö on turvallisuustehtävissä ja juuri, kun saattue lähestyy, hän huomaa aseistetun miehen kielletyllä alueella. Ampumakohtauksen seurauksena Hole siirretään väkivaltaosastolta valvontaosastolle ja ylennetään apulaispoliisipäälliköksi. Myöhemmin selviää, että Harryn ampuma mies kuului yhdysvaltain salaiseen palveluun.

Valvontaosastolla Hole kiinnittää huomiota erittäin tehokkaan aseen löydettyihin patruunoihin. Hole päättää ruveta tutkimaan juttua tekemisen puutteessa ja ajautuukin salakuljetteluun, uusnatseihin ja toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin aina Leningradin piiritykseen ja siellä sotineisiin norjalaisiin vapaaehtoisiin SS-miehiin saakka. Holen kollegat vähättelevät juttua, mutta kun asetta käytetään ensimmäisen kerran, vähättely loppuu.

Kirjassa on kaksi juonenpätkää, joista toinen sijoittuu toisen maailmansodan rintamalle, jossa vapaaehtoiset norjalaiset SS-miehet taistelivat ja toinen norjan Osloon Harry Holen tutkimuksiin.

Kirjan tapahtumapaikkoja kuvataan hyvin ja elävästi, jolloin saa hyvän kuvan kirjan miljööstä ja tapahtumapaikoista. Tapahtumapaikkojen puutteesta ei tarvitse huolestua, sillä niitä kyllä riitää.

Kirjan kieli on sujuvaa ja helppolukuista, mikä auttaa pysymään kärryillä kirjan tapahtumista. Kirjasta löytyy huomattavasti vuoropuheluja, joita on mukavaa ja piristävää lukea. Kun aukeaman seuraavalla sivulla näkee vuoropuheluja, niin ei malta odottaa niihin pääsemistä. Kirjan tekstistä löytyy myös paljon huumoria traagisten tapahtumien tasapainoksi. Iloiset tapahtumat saattavat muuttua kirjassa jo parin sanan päästä juonta mullistaviksi traagisiksi ja surullisiksi tapahtumiksi.

Punarinta on surullinen, mutta samalla iloinen dekkari. Sen kaksi juonenpätkää saattavat mutkistaa juonen perässä pysymistä, mutta samalla ne antavat kirjaan syvyyttä ja eri näkökulmia, jotka tekevät kirjasta erinomaisen lukukokemuksen. Kirja kuvaa erinomaisesti tunteita ja ympäristöä yksityiskohtaisesti. Vaikka alussa kirja eteneekin vähän hitaasti niin vähän ajan päästä kirjaan uppoutuu täysin.

Kokonaisuudessaan kirja ja lukukokemus oli erinomainen ja suosittelen kirjaa lämpimästi. Vaikken ole paljoa dekkareita lukenut voin rehellisesti sanoa, että parempaa dekkaria en vähään aikaan tule lukemaan.

Paavon pulma

Paavo syntyi 12-vuotta sitten. Hän näyttää perin omaperäiseltä, sillä hänellä on riippuvat silmänalukset ja todella pieni nenä. Koulussa häntä kiusaavat Klonkku ja Sauron, joiden vanhet tykkäävät erityisen paljon Taru sormusten herrasta, erityisesti kirjaan perustuvasta elokusta. Klonkkun ja Sauronin vanhempia pidetään nörtteinä, joten Klonkku ja Sauron purkaa turhautumistaan kiusaamalla muita.
     Eräänä päivänä Klonkku varasti Paavolta ison rinkeli keksin ja pisti sen sormeensa, joka näytti siltä, että se oli käynyt pisuaarissa. Paavo ei enää kehdannut pyytä keksiä takaisin Klonkun epähygieenisten näppien takia. Sitten Sauron tuli paikalle ja vaati keksin itselleen, koska keksin varastaminen oli hänen ideansa. Klonkku ja Sauron myös nimittelivät Paavoa Paukku-Paavoksi. Paavo purskahti itkuun ja lähti kotiin itku puserossa.
     Seuraavana päivänä Paavo kuuli, että Klonkku ja Sauron olivat jakaneet keksin keskenään, mutta saivat molemmat ruokamyrkytyksen, sillä Klonkun näpit olivat yksinkertaisesti niin törkeän epähygieeniset. He eivät enää kiusanneet Paavoa vaan keskittyivät enemmän pesemään käsiään.